Vakioveikkaus, tuttavien kesken Vakio, on erittäin suosittu urheiluvedonlyönnin muoto. Vakiota on pelattu Suomessa jo vuodesta 1940. Vakiossa veikataan 13 jalkapallo-ottelun lopputulosta, mitkä aikaisemmin oli poimittu Englannin kolmelta ylimmältä sarjatasolta, mutta nykyään valinnanvaraa ja variaatioita on enemmänkin. Vuodesta 2000 vakioveikkaajille tarjotaan formuloita, jääkiekkoa, tennistä ja esimerkiksi mäkihyppyä. 13 kohteen sijaan vakioveikkauskupongilla saattaa ollakin vain 10 kohdetta, mikä vaikuttaa myös päävoiton kokoon – onhan helpompaa valita oikein 10 kuin 13. Kohteita voi yhdellä kierroksella olla 8–18. Perinteinen 13-kohteinen Vakio on edelleen suosittu peli, eivätkä kaikki vakioveikkaajat edes halua kokeilla onneaan uudemmissa peliversioissa.
Vakiossa lottoa pienemmät, mutta varmemmat voitot
Suomessa Vakiota järjestää Veikkaus Oy, jolla on monopoliasema kaikkiin Suomessa pelattaviin rahapeleihin. Ensimmäinen rivi täytettiin Veikkauksen perustamisvuonna hieman ennen Jatkosotaa, eli vuonna 1940. Rivin täytti kuuluisa suomalainen urheilija Paavo Nurmi. Jos tarkkoja ollaan, pelin nimi oli vielä tuona vuonna Voittajaveikkaus. Kului 11 vuotta, että peliä alettiin kutsua Vakioveikkaukseksi.
Vakio-ottelut pidettiin joka viikko lauantaina, ja aina 1980-luvulle saakka vakiokupongit oli käytävä jättämässä Veikkauksen asiamiespisteeseen viimeistään keskiviikkona, jos mieli veikata sen viikon lauantain pelejä. Tänä päivänä vakiota voi pelata netissä vielä muutama minuutti ennen ottelun alkua, eikä otteluita ole enää vain lauantaisin – veikkauskierroksia voi olla monta viikossa.
Vakiota pelataan niin, että pelaaja veikkaa kustakin ottelusta yhden kierroksen lopputuloksen merkitsemällä kuponkiin joko ”1” eli kotivoitto, ”X” eli tasapeli tai ”2” eli vierasvoitto. Kierroksen lopputulos selviää sillä hetkellä, kun varsinainen peliaika päättyy. Mikäli ottelun lopputuloksen suhteen kuitenkin on epäselvyyksiä, eli jos ottelu esimerkiksi keskeytetään, ottelun lopputulos arvotaan. Myös luovutusvoitto johtaa lopputuloksen arpomiseen.
Todennäköisyys voittaa täysosuma 13-kohteisessa Vakiossa on 1:1 594 323. Lottovoiton todennäköisyys taas on huomattavasti pienempi: 1:18 643 560. Molemmat pelit ovat kuitenkin erittäin suosittuja vuosikymmenestä toiseen – Vakion liikevaihdon oli vuonna 2017 76,9 miljoonaa euroa; Loton taas 344 815 miljoonaa euroa – ja aina joku voittaakin. Lotossa voi voittaa miljoonia euroja: kaikkien aikojen suurin lottovoitto Suomessa on ollut yli 14 miljoonaa euroa. Vakiossa ei päästä tällaisiin voittosummiin. Suurin vakioveikkausvoitto Suomessa on ollut lähes 800 000 euroa, mutta tyypillisemmin 13 oikein -tulos tuottaa 120 000–300 000 euroa. Reilu sata tonnia on melkoinen raha suomalaiselle, jonka yleisin kuukausipalkka on 2600 euroa, ja vuositulot näin ollen 31 200 euroa. Taitavalla vakioveikkaajalla on mahdollisuus kerryttää omaisuuttaan mukavasti.
Veikkausvoitoilla voi hankkia uuden auton
Vakiossa voittamallaan summalla voi vaikka hankkia uuden auton. Uuden auton hankkiminen ei välttämättä ole taloudellisesti järkevä päätös. Auton hinta tippuu heti, kun sen ajaa ulos autoliikkeen pihasta. Auto ei ole sijoitus samalla tavalla kuin vaikkapa osakesalkku tai sijoitusasunto, sillä autolla on lähinnä välinearvo. Auto ei tuota, päinvastoin – auto aiheuttaa jatkuvasti kuluja. Jos kuitenkin auto on pakko olla, ja uuden auton ostaminen toisi veikkausvoittajalle mielihyvää, voi kaikin mokomin marssia autokauppaan ja alkaa hieroa kauppaa uudesta kaarasta. Käteisellä ostetussa uudessa autossa on se hyvä puoli, ettei joudu naimisiin kalliiden autorahoitusten kanssa, eikä autoon ole pakko ottaa täyskaskoa. Kun auto ei ole rahoitusliikkeen omistuksessa, sen voi huollattaa ja korjauttaa missä haluaa, eikä rahoitusliikkeen edellyttämissä merkkiliikkeissä. Uudessa autossa on uudet renkaat ja ehjä tuulilasi, eikä akseleita, jarruletkuja, pyörän laakereita, antureita tai jarrupaloja tarvitse vaihtaa pitkiin, pitkiin aikoihin. Ainoat autohuollot seuraavina vuosina liittyvät öljyn vaihtoon ja kiveniskemien korjauksiin – melkein kaikki muut korjaukset menisivät auton takuun piikkiin.
Mitä muuta voisi tilille kilahtavalla ylimääräisellä sadalla tonnilla tehdä? Sillä voisi toteuttaa vaikka maailmanympärimatkan, maksaa asuntolainan pois tai hankkia kesämökin. Esimerkiksi Pohjois-Karjalasta sadalla tonnilla saa jo melkoisen hulppean huvilan, mutta Uudellamaalla kesämökkien hinnat ovat paljon kalliimmat. Kuivan maan mökeillä on vähemmän kysyntää. Jos mökin pitää sijaita rannalla, on sen keskihinta Uudellamaalla yli 170 000 euroa. Sadan tonnin voisi laittaa myös poikimaan rahastoon. 20 vuoden päästä varallisuuden määrä saattaisi olla jopa 265 330 euroa, jos sata tonnia sijoitettaisiin maltillisella viiden prosentin korolla varustettuun rahastoon.
